maanantai 21. marraskuuta 2011

Karlepy

Viime viikonloppuna oli siis mun vuoroni vierailla Anninan kotona Kokkolassa. Perjantaina pakkasimmekin auton ja lähdettiin matkaan sillä asenteella, että mihinkään ei ole kiire ja voidaan pysähtyä aina kun halutaan. Ensimmäinen pysähdys olikin jo Palokassa - eli Jyväskylän toisella reunalla kun alkoi nälättää. Matkaan kuului kanahamppareita, batteryt, Saarijärven vallihaudat ja pimeän tultua kirjaimellinen pimeys. Ajomatkaa ei oltu valaistu ja ihmeteltiin miten ihmeessä on melkein sama pitääkö ajovaloja päällä vai ei. Perillä Kokkolassa huomattiinkin, että ajovaloissa oli sentin kerros kuraa..

Viikonloppu sujui reenoissa tunnelmissa; kynttiläuintia, kiertelyä kapungilla ja meren rannalla, saunomista, herkuttelua, hyvää ruokaa ja yksi baari-iltakin koettiin Kökkelsbyn yöelämässä. Eilen illalla palattiin takaisin Jyväskylään ja asenneltiin jouluvaloja ja sisusteltiin huonetta vielä lisää. Torstaina pääsekin jo sitten kotiin!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Paha Valkea

Viikonloppuna kämppikseni Jyväskylästä oli meillä kotona kyläilemässä ja aika kuluikin nopeasti. Sunnuntaina piti päästä ulkoilemaan, joten retkeiltiin Paha Valkealla kiertämässä lampi ja poimimassa karpaloita. Taas hieman lisää luontokuvia.






 Nyt edessä olisi opiskelutäyteinen viikko, kunnes viikonloppuna lähdetään vuorostaan autoreissulle Kokkolaan. Ensin hieman tutkielman aiheen pohdintaa ja valintaa, sen jälkeen olisi luvassa yöpöytien kasausta ja arvatenkin taas sisustusta eli uudelleen järjestelyä.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Back to the forrest

Ollessani pieni - ja juuri niinkin pieni kuin lapsi - tykkäsin yli kaiken vaellella, kulkea ja hortoilla metsissä ja läheisellä harjulla. Äitini kertoi minulle jälkeenpäin, kuinka huolissaan joskus oli hortoillessani yksinäni ja kun kukaan ei tiennyt olinpaikkaani.

Kuljin useimmiten yksin omassa rauhassani ja etsin ne kaikista mahtavimmat paikat, jotka sitten myöhemmin näytin hyvälle ystävälleni. Hienoimpia paikkoja olivat pieni metsä peltoaukion keskellä. Erikoisen tästä metsästä teki sen, että pystyi kuvittelemaan olevansa keskellä suurta metsää, vaikka metsä oli todellisuudessa vain muutaman hehtaarin kokoinen. Samaisessa metsässä myös kulki maaginen raja, jonka toisella puolella oli hiljainen kuollut metsä, jossa puut olivat lahonneet pystyyn. Toinen puoli metsästä taas oli eloisampaa, jossa kuului jopa luonnon ääniä. Toinen lempipaikkani oli harjun toiselle puolelle aukeava suomaasto, jossa en olisi saanut olla, mutta pesin aina kumisaappaat ennen kuin äiti huomasi tai tuli kotiin.

Kävin viime viikonloppuna kotona ollessani kuvailemassa (laulu?)joutsenia, jotka ovat tuttuun tapaansa taas yli sadan linnun parvessa kotiutuneet peltoaukeallemme. Kuljin siis metsän reunaan, jonka suojista pystyin kuvaamaan joutsenia ilman, että ne säikähtäisivät. Olin siis samaisen metsän reunassa, joka pienenä oli yksi suosikkipaikoistani. Päätinkin siis lähteä kameran kanssa metsään, jossa kiertelin kaartelin kuljin ja kuvailin kaikkea, minkä muistin ja olin yhtäkkiä taas lapsi. Olin kuljeskellut pienessä metsässä lähes tunnin, kun puhelimeni soi ja metsäfiilistelyni olivat taas historiaa. Harmittaa, ettei kamerakaan välitä sitä tunnelmaa, joka tuossa metsässä vallitsee.





perjantai 4. marraskuuta 2011

Goodbye, sweet life!

Here it comes, herkkulakko!

Aloitan siis herkkulakon, johon kuuluu kaikki paitsi jäätelö ja jätskiäkin saa syödä vain kohtuudella.. Energiajuomathan eivät tiestysti kuulu lakon alaisuuteen. Tätä lakkoa olisi siis tarkoitus kestää kuukauden eli joulukuun alkuun juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Aloitan siis vasta sunnuntaina, koska lauantaina on vielä viimeinen karkkiherkkuleffailta!

Ajattelin, että olisi pirteämpi olo, kun ei aina ahmisi itseään täyteen herkkuja. Ja kun joulukin on tulossa
niin voisin ottaa kevyemmin ennen sitä ahmimista, joka kestää taas jouluaatosta uuteen vuoteen.

Saa nähdä miten käy ja kauanko kestää, vielä vähän kuvia herkuista, joita saan olla ilman koko kuukauden.