Game over, McDonald

Tässä se tulee: confession.

On siis tullut aika suuren tunnustuksen. Olen aina ollut herkkuperso aka varsinainen herkkuperse ja varsinkin mitä tulee pahamaineiseen ja jumalalliseen sanaan roskaruoka. Mut on käsittämättömän helppo ylipuhua minne vaan syömään, enkä vielä monien vuosienkaan jälkeen ole kyllästynyt mässäilemiseen. Voin myös täysin rehellisesti ja julkisestikin tunnustaa, että joululoman aikana kävin syömässä reilut kymmenen kertaa mäkkiruokaa, hesemättöä ja kebabbia tai makkaraperunoita. Kyllä, kaikki vajaan neljän viikon aikana. Ja pitsa muuten unohtui äskeisestä listasta.

Nyt on siis korkea aika tehdä asialle jotain ja mielestäni tälle älyttömälle mässäilylle on tultava loppu. On myönnettävä, etten edes haluaisi tietää, mikä mahtaakaan olla kolesteroliarvoni juuri nyt, kun viimeisimmistä McDonalds -vierailustani ei ole kulunut vielä tuntiakaan. Päätin siis unohtaa räkäpäät kokonaan ja ampua suoraan kovilla, koska eihän tässä enää mitään mosia olla! Muutoskeinona toimii yksinkertaisesti roskaruokalakko. Oikeasti saan kylmiä vilunpuistatuksia koko sanasta, mutta tähän on nyt tultu.
             
Tällä roskaruokalakolla pyrin muuttamaan ruokavaliotani, jotta söisin enemmän kunnon ruokaa, enkä korvaisi päivän lämpimiä aterioita kana-aterioilla ja herkkuranskiksilla. Ajattelin myös kesällä tähdätä siskoni innoittamana KiipFitin kilpakympille ja kenties Hämeenlinna Kaupunkimaratonin Aulanko-osuudelle. Yhtä kovaan rääkkiin ja toivottavasti hienoon suoritukseen en vielä uskalla lähteä mihin siskoni on lupautunut, mutta jos vain saisin roskaruuat vähemmälle niin siinä on jo tavoitetta kerrassaan.