Blueberries in the blue berry basket

Jaahas, koko kesän ensimäisen, viimeisen ja ainoan blogikirjoituksen kirjoitin juhannuksena.. senhän on oltava merkki hyvästä ja kiireisestä kesästä, eikö? Tai sitten päinvastoin erittäin hiljaisesta.. Monenlaisissa pirskeissä tulikin kesällä oltua ja kuviakin kertyi satoja, mutten saanut aikaiseksi pitää blogia ajantasalla. Näin syyskuun alussa onkin siis hyvä aika palata takaisin linjoille, ystäväiseni.

Kesä sujui siis oikeastaan hyvin. Ja hyvin nopeasti. Kesäsateiden myötä minustakin tuli seurusteleva ihminen, joten kulutin aikani pääasiassa pää kainalossa (mitä?) tai töissä. Kyllä pariin kuukauteen mahtui monenmoista tapahtumaa - läksiäisiä, synttäreitä, mökkeilyä, lavatansseilua ja yksi Puuhamaa-päiväkin. Unohtamatta tietysti grillailua, uintia ja auringossa löhöilyä silloin, kun aurinko sattui pilkistämään. Taidan kummiskin pikakelata kesän tapahtumat ja siirtyä suoraan tähän syksyyn.

Tällä hetkellä on siis aika paljon totuttelemista. Uusi kaupunki, uudet ihmiset, uusi asunto. Uudet äänet, uudet naapurit ja uudet rutiinit. Uudet lenkkipolutkin on jo käyty testaamassa. Melu ja kolina häiritsevät, mutta silti pelkään hiljaisuutta. Tänään koin ensimmäisen puhtaan ilon tunteen ollessani yksin yksiössäni; kukaan, ei siis kukaan valittanut tai kääntänyt kanavaa kun 19:30 iskin takapuoleni sohvaan (josta kiitos vielä!) ja käänsin telkkarin maikkarille. Salkkarit! Palanneet kesätauolta! Saa nähdä, iloitsenko siitä joka arki-ilta vai loppuuko ilo lyhyeen. Taitaisin kyllä valita mielummin seuranpitäjän kuin katsoisin Salkkarit joka ilta yksin. No, eiköhän kaikkeen totu, hiljalleen.

Treenipäiväkirja: 6km hölkkälekki.