Oh hi guys

Nyt on makee hetki rikkoa tämäkin hiljaisuus kun viimeisimmästä kirjoituksesta on tasan puoli vuotta aikaa.
Kesä meni, taas, joten näin syksyn koittaessa on mukava palata kertomaan kuulumisia.

Kiipesin eilen ensimäistä kertaa kotitalon pihasta nousevalle harjulle. Oli muuten aika messevät maisemat!

Syksy on kyllä edelleen mun lemppari vuodenajoista.

Ihana Eevi kotiutti mulle toisetkin conssit syksyyn, eihän sitä kehtais tunnustaa olevansa turkulainen ilman kunnon conssivalikoimaa. Näillä harmailla ja samanlaisilla burgundeilla kelpaa kyllä kiiruhtaa syyssateissa.

Sushi!

Viikolla tuli pidettyä tyttöjen kanssa sushi night. Vaihtoehtoina merilevä-riisi-rullan sisällöksi oli kalaa, katkarapuja, surim-puikkoja ja ties mitä. Itse tyydyin kasvisversioon kurkulla, avokadolla ja majoneesilla. Sushiguru Sanni onneksi hoiti sushien käärimisen, joten hyviä niistä tulikin!

Rullausvaihe

Ja tältä näyttivät lopputulokset!

Here the bed feels just a little bit bigger

Palasin eilen joululomalta tänne Turkuun ja kymppitietä huristellessani koin todella ristiriitaisia tunteita. Olin potenut pahaa mieltä jo muutaman päivän ajan ennen lähtöä, ilmeisesti  ihan vain varmuuden vuoksi. Vielä kun ajomatkalla NRJ:tä alkoi soida Kanye Westin Homecoming niin olin aivan pyörällä päästäni. Silmät kostuivat ja aloin nauraa. Kikattelin siinä sitten ja lauloin koko biisin fiiliksissä välillä itkua nieleskellen. Ja kyllä, tässä vaiheessa tunsin itseni vähintään mielipuoleksi. Oli kova ikävä, koska piti lähteä ja suunnaton riemu siitä, että sai vihdoin palata. Niin mitä? Siis vähintäänkin se mielipuolinen olo. Nyt olen ollut jo reilun vuorokauden aivan fiiliksissä kämpästäni, koulusta, kavereista ja ylipäätään Turusta. Parasta on ehkä päästä taas kiinni arkeen ja olla aktiivinen eikä jäädä vain sohvalle makaamaan sipsipussin kanssa.

Mutta koko postauksen idea oli taas esitellä asuntoani hieman lisää. Tyylikkäästi iltahämärässä otetuista kuvista voi toivottavasti saada jotain selvää. Täytyy muuten vielä mainita, että olen siivonnut tänään joka ikisen kaapin asunnostani, jopa häkkivaraston. Minulla oli tosiaan pakottava tarve mainita se, koska sitähän ei kuvista näe.. Mutta tässä niitä olisi, vilahduksia omasta kodistani : 

Näkymä eteisestä

Musta tapettiseinäni :>

Tuikkupurkki

Lisää tuikkuja.. :>

Jääkaappirakkausmagneetit, phrases by Nekku

Tunnelmavalaistus

Uusi kynttelikkö!

Tuesday evening

Täällä hengaillaan teemuki kädessä kietoutuneena kahteen vilttiin. Flunssa siis tekee tuloaan, mutta periksihän ei anneta. Sellaista flunssaa ei olekaan, johon ei kunnon yöunet, lämpö, hunaja ja äidin ihmelääkket auttaisi.

Telkkarissa pyörivät sääennusteet lupailevat vihdoista viimein lumisadetta ainakin tänne Turun suunnalle! Pitkään sitä onkin jo odotettu ja olisikin ihanaa jos kalenterin saisi kääntää joulukuun puolelle ikkunasta näkyvällä lumipeitteellä. Reippailin tossa muutama tunti sitten kauppaan ostamaan vähän täytettä jääkaappiin sekä pientä piristystä. Kukat kun piristävät ainakin omaa päivääni ja mieltäni kummasti. Vieraitakin on tällä viikolla tulossa, joten pieni hemmottelu sallittakoon :) 

Harmikseni läppäri ei avaa viittomakielen portfolioon liittyviä tehtävävideoita, joten saan ottaa uuden kupillisen teetä ja käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan yhden jakson Switched At Birth`ä ja nukkua ruhtinaalliset yöunet! Aamulla sitten koululle tekemään muutama kouluhomma ennen koulun alkua.

Esprit’n ja Olivian lukijailta

Kerrankin Turussa tapahtuu! Kuulin tänään päivällä, että Hansassa järjestetään Strictly Stylen mrs. V:n ja Mona´s Daily Stylen Monan lukijailta. Paikalla oli viinitarjoilu, vaahtokarkkeja ja pikkusuolaista. Sain puhuttua Sannin mukaan tsekkaamaan tapahtuman näin vapaapäivän kunniaksi. Täytyy muuten tunnustaa, etten saanut yhtään kouluhommia aikaiseksi.. Ehtiihän sitä myöhemminkin :) Mitään erikoista ei reissusta tarttunut mukaan, mutta Sanin kanssa kyllä fiilisteltiin Olivian sponssaamia lahjakasseja !

Eivät olleet erikoisen hyviä, musta valkoviini ja pinkki roséviini

Nyt vielä hetki kertausta lingvistiikan tenttiin, pakkailua, teetä ja kymmenen jälkeen tämän illan salkkarijakso<3>

Working hard or hardly working?

Rankkaakin rankempi opiskeluviikko meinaa jäädä melko löysäksi tällä viikolla.. Maanantailta peruttiin kaikki tunnit (tai yhden ehkä skippasin), joten oli mukava jäädä kotiin vielä yhdeksi päiväksi. Sekä tiistaina että tänään keskiviikkona olin koulussa vain muutaman tunnin ajan ja äsken tuli sähköpostia, että huominen koulupäivä on kokonaan peruttu. Perjantainakaan ei ole muuta kuin tentti heti aamuun, jonka jälkeen suuntaan suoraan kotiin.

Onneksi vapaapäivä tulee tarpeeseen, sillä tämän kuun lopussa on muutaman ison tehtävän ja portfolion deadlinet. Huominen aamu alkaa 7:00 Bodypumpilla, joten koko loppu päivän voisin pyhittää koulutehtäville, siivoamiselle ja ehkä hieman rentoutumiselle. Nyt kun vaan pidän motivaatiota yllä niin viikonlopun voisi huokaista helpotuksesta ja rentoutua. Laskettiin tänään tyttöjen kanssa, että jäljellä on enää 15 koulupäivää - huominen = eli 14 koulupäivää! Ärr nyt vaan kunnon skarppi päälle, jotta saan kaikki tehtävät palautettua ajallaan ja skarpattua! Yritän luoda itselleni kunnon motivaatiobuustia, siksi kaikki tämä sparraaminen..

Suurin osa tehtävistä pitää palauttaa kuun viimeisenä päivänä eli perjantaina, joten mikä olisikaan parempi tapa huokasta helpotuksesta kuin viettää viikonloppua ihanan ystävän kanssa, jota en ole nähnyt ikuisuuksiin! Annina siis saapuu luokseni Turkuun viikonlopun viettoon ja olen jo koittanut miettiä, mitä hänelle Turussa näyttäisin. Suuri osa ajasta saadaan kulutettua katsomalla Supernaturalin uusinta kautta, jota ollaan pihdattu yhteistä ajanviettoa varten. Luvassa voisi olla vielä hieman hyvää ruokaa, urheilua, kaupunkikierrosta ja ehkä vähän Turun yöelämääkin.

 Ps. Nekku, nyt lähtee Battery-lakko! Äiti kerto kauhuskenaarioita mun terveydentilastani, joten Battery saa olla jäähyllä ainakin tammikuuhun asti..

Home? sweet home

     Olen jo pari viikkoa saanut nauttia omasta sukunimestäni ulko-ovessa. Joka päivä tulee esiin uusia asioita,      
     jotka muistuttavat ( tai huutavat), että asun yksin. Silti en vieläkään sisäistä tätä, mielessäni asun edelleen  
     kotona vanhempien luona vaikkei minulla olekaan enää edes omaa huonetta siellä.

     Yksiö alkaa tuntua jo viihtyisältä. Näin Iltalehden sivuilla artikkelin, jossa oli lista asioista mitä täytyy tehdä
     uudessa asunnossa ennenkuin asunto alkaa tuntua kodilta. Olenkin toteuttanut listan tehtäviä ja tajusin  
     tänään, etten ollut vielä kertaakaan tehnyt täällä ruokaa. Olen syönyt joka päivä koulussa ja usein tyttöjen
     kanssa ulkona, joten kokkailu on jäänyt vähemmälle. Päätin tehdä kana-nuudeli-wokkia ja ruuan tuoksu
     todellakin sai yksiöni tuntumaan entistäkin viihtyisämmältä.

      En vielä ole varma, onko tämä oikea ratkaisu tai halaunko oikeasti asua täällä Turussa. Koulukaverien
      kommentit joka viikonloppuisesta kotona ravaamisestani eivät ole olleet kauhean kannustavia. Ei
      myöskään sukulaisten huomautukset, mutta minkä sille voin, etten vain halua viettää viikonloppujani yksin
      Turussa. Luokkakavereita ehtii nähdä mielestäni aivan riittävästi joka päivä koulussa ja muutamana iltana
      viikolla, aina kun on jotkin illanistujaiset tai etkot jossakin. Hmh, eiköhän se tästä. Tämä viikko on
      onneksi lyhyt, koska perjantai on vapaa, joten lähden kotiin jo torstaina koulun jälkeen. Mutta, totuttelen
      taas päivä kerrallaan.

Blueberries in the blue berry basket

Jaahas, koko kesän ensimäisen, viimeisen ja ainoan blogikirjoituksen kirjoitin juhannuksena.. senhän on oltava merkki hyvästä ja kiireisestä kesästä, eikö? Tai sitten päinvastoin erittäin hiljaisesta.. Monenlaisissa pirskeissä tulikin kesällä oltua ja kuviakin kertyi satoja, mutten saanut aikaiseksi pitää blogia ajantasalla. Näin syyskuun alussa onkin siis hyvä aika palata takaisin linjoille, ystäväiseni.

Kesä sujui siis oikeastaan hyvin. Ja hyvin nopeasti. Kesäsateiden myötä minustakin tuli seurusteleva ihminen, joten kulutin aikani pääasiassa pää kainalossa (mitä?) tai töissä. Kyllä pariin kuukauteen mahtui monenmoista tapahtumaa - läksiäisiä, synttäreitä, mökkeilyä, lavatansseilua ja yksi Puuhamaa-päiväkin. Unohtamatta tietysti grillailua, uintia ja auringossa löhöilyä silloin, kun aurinko sattui pilkistämään. Taidan kummiskin pikakelata kesän tapahtumat ja siirtyä suoraan tähän syksyyn.

Tällä hetkellä on siis aika paljon totuttelemista. Uusi kaupunki, uudet ihmiset, uusi asunto. Uudet äänet, uudet naapurit ja uudet rutiinit. Uudet lenkkipolutkin on jo käyty testaamassa. Melu ja kolina häiritsevät, mutta silti pelkään hiljaisuutta. Tänään koin ensimmäisen puhtaan ilon tunteen ollessani yksin yksiössäni; kukaan, ei siis kukaan valittanut tai kääntänyt kanavaa kun 19:30 iskin takapuoleni sohvaan (josta kiitos vielä!) ja käänsin telkkarin maikkarille. Salkkarit! Palanneet kesätauolta! Saa nähdä, iloitsenko siitä joka arki-ilta vai loppuuko ilo lyhyeen. Taitaisin kyllä valita mielummin seuranpitäjän kuin katsoisin Salkkarit joka ilta yksin. No, eiköhän kaikkeen totu, hiljalleen.

Treenipäiväkirja: 6km hölkkälekki.